Läheisen poismeno tuo eteen monia käytännön päätöksiä, jotka on tehtävä surun keskellä. Ensimmäisenä selvitetään usein se, kuuluiko vainaja kirkkoon. Suomessa kirkkoon kuulumattoman hautaus eli siviilihautaus tai uskonnoton hautaus yleistyy jatkuvasti väestörakenteen ja vakaumusten muuttuessa. Tilastokeskuksen virallisten väestötilastojen mukaan uskontokuntiin kuulumattomien osuus väestöstä kasvaa tasaisesti, mikä heijastuu suoraan hautajaisten käytännön järjestelyihin.

Kun ryhdytään suunnittelemaan hautajaisia, molempien muotojen erityispiirteet on hyvä hahmottaa etekäteen. Vaikka itse hautausprosessi arkun ja uurnan valintoineen sekä kuljetuksineen noudattaa pitkälti samoja kunnioittavia periaatteita, lainsäädäntö, tilojen käyttöoikeudet ja kustannukset eroavat toisistaan merkittävästi. Alle on koottu selkeää ja puolueetonta tietoa siitä, miten hautapaikkaoikeudet, kappelivuokrat ja siunaamistilaisuudet käytännössä eroavat kirkollisten ja siviilihautajaisten välillä. Näin järjestelyt voidaan hoitaa vainajan toiveita kunnioittaen.

Hautapaikkaoikeudet ja seurakuntalaki: Onko siviilihautaajilla samat oikeudet?

Yksi yleisimmistä kysymyksistä koskee sitä, mihin kirkkoon kuulumaton vainaja voidaan haudata ja onko hänellä oikeus hautapaikkaan evankelis-luterilaisen kirkon ylläpitämillä hautausmailla. Suomessa tilanne on lainsäädännöllisesti selkeä. Hautaustoimilain (457/2003) perusteella evankelis-luterilaisen kirkon seurakuntien on ylläpidettävä yleisiä hautausmaita, joihin kaikilla kunnan asukkailla on oikeus tulla haudatuksi katsomuksesta tai kirkon jäsenyydestä riippumatta. 

Tämä lakisääteinen velvollisuus takaa jokaiselle kunnan asukkaalle tasavertaisen oikeuden hautapaikkaan kotikuntansa alueella [1]. Käytännössä hautapaikka järjestyy kirkkoon kuulumattomalle samalla tavalla kuin kirkon jäsenellekin. Omaiset voivat valita joko arkkuhautauksen tai tuhkauksen eli polttohautauksen. 

Hautaustoimilaki velvoittaa seurakunnan osoittamaan pyydettäessä erillisen tunnuksettoman hauta-alueen niille, jotka eivät vakaumuksensa vuoksi halua tulla haudatuiksi kristillisin symbolein varustettuun hautausmaan osaan. Tunnuksettomalla alueella ei käytetä ristejä tai muita uskonnollisia merkkejä. Se takaa neutraalin ja vakaumusta kunnioittavan leposijan sekä varmuuden siitä, että vainajan elämänkatsomusta kunnioitetaan arvokkaasti.

Oikeus tai velvollisuus	Kirkolliset hautajaiset	Kirkkoon kuulumattoman hautaus
Oikeus hautapaikkaan	Kyllä, kotikunnan hautausmaalla	Kyllä, kotikunnan hautausmaalla (Hautaustoimilaki)
Hauta-alueen tyyppi	Yleinen kirkollinen hautausmaa	Yleinen alue tai erillinen tunnukseton hauta-alue
Hautamaksut (paikka ja kaivuu)	Samat perushinnat kuntalaisille	Samat perushinnat kuntalaisille (ei syrjintää)

Lain mukaan seurakunnat eivät saa periä kirkkoon kuulumattoman vainajan hautasijasta tai hautaamiseen liittyvistä palveluista – kuten haudan kaivamisesta ja peittämisestä – korkeampia maksuja kuin kirkon jäseniltä, mikäli vainaja on ollut kuollessaan kyseisen kunnan asukas. Taloudellinen yhdenvertaisuus takaa kaikille samanarvoisen kohtelun vaikealla hetkellä.

Kappelivuokrat ja tilojen käyttö: Taloudelliset ja käytännön erot

Vaikka oikeus hautasijaan on lailla suojattu ja hinnoiltaan yhtäläinen, tilanne muuttuu huomattavasti siunauskappeleiden, kirkkojen ja muiden seurakuntatilojen kohdalla. Siunauskappelia tai kirkkoa käytetään perinteisesti hyvästely- ja siunaustilaisuuden pitämiseen. 

Kirkon jäsenille seurakunnan tilojen – kuten siunauskappelin tai kirkkosalin – käyttö siunaustilaisuuteen on useimmiten maksutonta tai siitä peritään vain nimellinen korvaus. Kirkkoon kuulumattoman vainajan kohdalla tilanne kuitenkin vaihtelee paikkakunnittain ja seurakunnittain. Kirkkohallituksen suositusten mukaan seurakunnat voivat periä tilavuokraa siunauskappelin käytöstä siviilihautajaisiin. Nämä kappelivuokrat voivat nousta satoihin euroihin riippuen seurakuntayhtymästä ja valitusta tilasta.

Käytännön järjestelyissä on huomioitava myös tilojen käytön säännöt. Useimmat seurakunnat vuokraavat siunauskappeleitaan myös kirkkoon kuulumattomien saattotilaisuuksiin, mutta tilaisuuden luonteen on sovelluttava tilaan ja kunnioitettava kristillistä vakaumusta. Esimerkiksi uskonnollisia symboleita ei kappelista yleensä siirretä pois siviilitilaisuuden ajaksi, sillä ne ovat kiinteä osa rakennuksen arkkitehtuuria.

Mikäli omaiset haluavat täysin uskonnotonta ja neutraalia tilaa hyvästelylle, vaihtoehtoina ovat usein krematorioiden yhteydessä olevat kappelit, siviilijärjestöjen juhlasalit, ulkoilmatilaisuudet tai suoraan haudalla pidettävä jäähyväishetki. Asiantuntevat hautauspalvelut auttavat omaisia kartoittamaan paikalliset tilavaihtoehdot, selvittämään voimassa olevat kappelivuokrat ja koordinoimaan varaukset siten, että tilaisuus saadaan järjestettyä sujuvasti. Kun erot tiedostetaan etukäteen, budjetin ja tilaisuuden suunnittelu on huomattavasti helpompaa.

Siunaustilaisuus vs. siviilijäähyväiset: Ohjelma, puhujat ja musiikki

Siviilijäähyväiset eli uskonnoton saattotilaisuus eroavat kirkollisesta siunauksesta erityisesti siinä, miten vapaasti tilaisuuden sisältö voidaan rakentaa. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kirkkokäsikirja määrittelee siunaamiselle tarkan liturgisen kaavan, johon kuuluvat alkusoitto, virret, raamatunluku, rukoukset, varsinainen siunaaminen sekä loppusoitto. Tuttu ja valmis rakenne tuo monille lohtua, mutta uskonnoton tilaisuus mahdollistaa täysin yksilöllisen jäähyväishetken luomisen.

Siviilijäähyväisissä ei ole lakisääteisiä tai uskonnollisia kaavamääräyksiä. Vapauden ansiosta omaiset voivat suunnitella ohjelman, joka vastaa täysin vainajan elämänkatsomusta, arvoja ja persoonallisuutta. Jäähyväishetki rakentuu usein musiikin, muistopuheiden, runojen ja yhteisen muistelun ympärille ilman uskonnollista viitekehystä. Tämä antaa perheelle ja ystäville mahdollisuuden kohdata menetys omilla ehdoillaan.

Puhujaksi siviilijäähyväisiin voi pyytää läheisen, ystävän tai uskonnottomiin juhliin erikoistuneen seremoniapuhujan. Puhuja kunnioittaa puheessaan vainajan elämäntyötä ja luonnetta kertomalla hänen elämänvaiheistaan, saavutuksistaan ja merkityksestään läheisilleen ilman uskonnollista sanomaa.

Myös musiikkivalinnat ovat siviilijäähyväisissä täysin vapaat. Kirkollisessa siunaustilaisuudessa musiikista sovitaan aina seurakunnan kanttorin kanssa, ja kappeleissa esitettävien teosten tulee soveltua kirkkotilaan. Siviilitilaisuuden ja -jäähyväisten yhteydessä voidaan sen sijaan soittaa vapaasti vainajan lempimusiikkia – olipa se sitten klassista säveltaidetta, iskelmää, poppia tai rockia. Musiikki voi soida joko live esityksenä tai tallenteelta, mikä tekee tilaisuuden äänimaisemasta juuri toivotunlaisen. 

Tuhkaus ja uurnahautaus kirkkoon kuulumattoman hautajaisissa

Tuhkaaminen eli polttohautaus on yleinen valinta kirkkoon kuulumattomien kohdalla. Se tarjoaa monipuolisia vaihtoehtoja lopullisen leposijan valintaan, ja hautaustoimilain asettamat säännökset koskevat kaikkia tasapuolisesti. Lain mukaan vainajan tuhka on haudattava tai muulla tavoin sijoitettava pysyvästi yhteen paikkaan vuoden kuluessa tuhkaamisesta.

Tuhkan sijoittamiseen on useita vaihtoehtoja, jotka kunnioittavat vainajan vakaumusta ja toiveita:

• Uurnan laskeminen hautausmaalle: Tuhka voidaan haudata uurnassa tai ilman uurnaa seurakunnan hautausmaan uurnalehtoon, muistolehtoon tai sukuhautaan.
• Sirottelu luontoon tai vesistöön: Tuhka voidaan sirotella tai haudata maahan tai vesistöön hautausmaan ulkopuolelle. Tämä vaatii aina maa- tai vesialueen omistajan kirjallisen suostumuksen.
• Suoratuhkaus: Tuhkaus voidaan suorittaa myös ilman edeltävää saattotilaisuutta, jolloin puhutaan suoratuhkauksesta. Jäähyväiset tai muistotilaisuus järjestetään tällöin myöhemmin uurnanlaskun yhteydessä tai erillisessä tilaisuudessa, mikä antaa omaisille enemmän aikaa käytännön järjestelyihin.

On tärkeää huomata, että tuhkan lopullisesta sijoituspaikasta on annettava ilmoitus krematoriolle ennen uurnan luovuttamista, ja paikan on oltava pysyvä. Tuhkaa ei saa jakaa useampaan osaan tai säilyttää pysyvästi kotona.

Näin etenet hautausjärjestelyissä: Muistilista omaiselle

Kun huolehdit kirkkoon kuulumattoman läheisen hautajaisista, käytännön asiat etenevät tietyssä järjestyksessä. Jotta järjestelyt sujuisivat mahdollisimman vaivattomasti, alle on koottu keskeisimmät vaiheet. Kaikkien näiden käytännön asioiden hoitaminen surun keskellä voi tuntua raskaalta. Ammattitaitoinen hautaustoimisto helpottaa taakkaa ja antaa omaisille tilaa keskittyä surun käsittelyyn.


Hautajaisten muotoa valittaessa ja järjestelyjä suunniteltaessa tärkeintä on kunnioittaa vainajan omaa elämänkatsomusta, oli se kirkollinen tai uskonnoton. Vaikka kirkkoon kuulumattoman hautaus ja kirkolliset hautajaiset eroavat toisistaan tilojen käytön, kappelivuokrien ja ohjelman vapauden osalta, molemmissa tapauksissa voidaan luoda arvokas ja kaunis jäähyväishetki. Kun käytännön yksityiskohdat ja juridiset velvoitteet hoidetaan huolellisesti, omaiset voivat keskittyä olennaiseen – vainajan muiston kunnioittamiseen ja hyvästien jättämiseen.